Tänään on 5 päivää vaaleihin. Kuvassa YLE:n vaalikoneen kysymys ruotsin kielen opiskelun muuttamisesta vapaaehtoiseksi. Keskustelu ns. pakkoruotsista on jatkuva puheenaihe maassamme. Keskustelu on aina yhtä polarisoivaa, ja analyyttistä pohdintaa aiheen ympäriltä on vaikea löytää. Koen ongelmalliseksi sen, että kielten merkitystä osana yleissivistystä nostetaan niin vahvasti esiin, kun keskustellaan siitä, millä tavalla ja kenelle ruotsia maassamme opetetaan. Kielitaito on luonnollisesti aina hyvästä. Monella kielellä on vahva asema esimerkiksi kauppasuhteiden osalta. On myös helpompi päästä kulttuuriin sisään, kun on yhteinen kieli jolla kommunikoida.
Suomella on pitkä historia osana Ruotsia, ja ruotsi onkin toinen maamme virallisista kielistä. Kielen osaamisen osalta maassamme on melko suuri jakolinja rannikkoseudun ja muun maan välillä. Suomenruotsalaisten osuus väestöstä on monissa rannikkokaupungeissamme hyvin merkittävä, eikä ruotsin kielen kuulemiselta voi välttyä. Tämä on hieno asia ja tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Samalla meillä on laajat alueet heti Hämeestä lähtien, joissa ruotsin kieli on aivan marginaalisessa asemassa, ja äidinkielenään monia muita kieliä puhuvia löytyy huomattavasti enemmän.
Tämän vuoksi olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi uskaltaa rohkeammin keskustella siitä, mikä on järkevä panostus ruotsin kielen opettamiseen. Yleensä keskustelussa tahot, jotka ovat valmiita esittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja nykymalliin, leimataan ruotsalaisia tai ruotsin kieltä vihaaviin tms. Oikeasti kyse on siitä, saammeko me yhteiskuntana nykymallista riittävästi irti suhteutettuna ruotsin kielen opetukseen kohdistettavaan panostukseen. Jo peruskoulussa panostus on hyvin vahva ympäri maatamme. Moni ei tarvitse ruotsia kouluaikojen jälkeen laisinkaan, jolloin panostuksesta ei ole ollut mainittavaa hyötyä. Tässä vaiheessa keskustelua nousee aina esiin henkilöitä, jotka kertovat hyötyneensä ruotsin kielen taidosta työurallaan. Moni suomalainen on työskennellyt Ruotsissa tai muissa pohjoismaissa, ja kielitaidosta on ollut luonnollisesti suurtakin hyötyä. Tämä on hienoa, kuten se on espanjan, saksan, ranskan, venäjän ja italiankin kielen osalta. Aina löytyy hyötyjiä, ja huolestuttavaa olisikin, jos meillä opetettaisiin peruskoulussa kieliä, joita kukaan ei aikuisiällä hyödyntäisi.
Tähän ei kuitenkaan tarvita kielen pakollisuutta. Tarvitaan laadukasta opetusta ja motivoitunut oppilas. Keskustelua tulisi käydä siitä, miten pystymme järjestämään ruotsin opetuksen mahdollisuuden kaikille, jos se ei olisi pakollista kaikilla koulutusasteilla. Sen tiedän, että tällaista mallia ei ole helppo luoda. Emme kuitenkaan tule pääsemään tähän pohdintaan niin kauan, kun keskustelua hallitaan tunnepitoisilla kommenteilla, jotka estävät vaihtoehtojen etsimisen. Kyse on viime kädessä lastemme oppimistuloksista, jotka ovat heikentymään päin. Suomen kielen perustaidotkin ovat nykyään yhä useammalta hukassa, eikä tätä varmasti edesauta toisen kotimaisen opiskelu, jos se ei kiinnosta, ja asut vaikkapa Joensuussa. Tuntikehykseen olisi tunkua monestakin suunnasta, ja se on tässä asiassa se suuri kysymys. Ruotsin kielen opetus ja sen oppiminen on hieno asia, mutta onko se niin tehokasta ja tärkeää joka puolella maatamme, että sitä on järkevää opettaa nykyisessä mittakaavassaan. Minun mielestä ei, ja siihen olisi hyvä etsiä vaihtoehtoista mallia.
Onko nykymalli sinun mielestäsi järkevin ruotsin kielen osaamisen kannalta?
Viimeisimmät kommentit