Onko jalkapallo osa elämää vai elämä osa jalkapalloa?

Vanha italialainen sananlasku toteaa elämän olevan osa jalkapalloa, kuten otsikon jälkimmäinen vaihtoehto kertoo. Tällä halutaan korostaa jalkapallon olevan elämää suurempi asia, joka ohittaa kaikki uskon ja politiikan kysymykset tärkeysjärjestyksessä. Siitä ei kuulu vitsailla, koska oma joukkue on pyhä asia ja kulkee usein suvussa verenperintönä.

Tuo sananlasku on alkanut kuulostaa lähiaikojen tapahtumat huomioiden mielestäni suorastaan groteskilta. Sanonnan myötä voisi kuvitella jalkapallon olevan niin tärkeää, että yli kuuden tuhannen ihmisen on ollut kuoltava vuoden 2022 MM-turnauksen takia. Ikään kuin ihmisoikeudet voidaan pyyhkäistä sivuun aina silloin kun on tarve pelata “kuningas jalkapalloa”. Lienee hyvä sanoa ääneen, että se EI ole millään tavoin ok, eikä hyväksyttävää. Kaikilla noilla ihmisillä, jotka on valjastettu modernin orjatyön keinoin rakentamaan infrastruktuuria ja stadioneita pönkittämään arabisheikkien omanarvontunnetta ja FIFA:n päättäjien pankkitilejä, on läheiset ihmiset, joista moni suree menetettyjään. Siirtotyöläisillä on ollut tavoite ansaita elantonsa, jotta voivat elättää itsensä ja ehkä kaukana Qatarista olevan perheensä. Nuo tavoitteet on pyyhitty pois työläisten alistamisen ja orjuuttamisen keinoin, ahneuden ja oman edun tavoittelun takia. Jäljellä on surevat omaiset ja uutuuttaan kiiltelevät hulppeat stadionit, jotka jäävät monumenteiksi kertomaan tästä korruption multihuipentumasta.

FIFA on maailman korruptoitunein organisaatio. Näin olen todennut ääneen viimeistään Qatarin ja Venäjän kisaisännyyksiin johtamien tapahtumien jälkeen. Tämän mahdollistaa jalkapallon asema maailman ylivoimaisesti suurimpana urheilulajina, joka johtaa valtaviin rahavirtoihin, sekä FIFAn päätöksentekojärjestelmä. Pahoittelut kaikille vanhoille ukoille, mutta FIFAa jo lähes sata vuotta johtaneet vanhat ukot ovat tehneet paljon päätöksiä, joilla on tehty hirvittävä määrä hallaa ympäri maailmaa. Toki FIFAlla on ollut arvot kohdallaan ainakin viestinnässä. Ihmisoikeuksia on puolustettu näkyvillä kampanjoilla, ja olemme tottuneet kuulemaan kansainvälisen jalkapallon yhteydessä termejä “fair play”, “respect”, “say no to racism”, “one love” jne. Nämä teemat ovat tärkeitä, mutta olisi toivottavaa, että FIFA pystyisi omassa turnauksessaan pitämään ihmisoikeuksiin liittyviä asioita esillä. Nyt tilanne on se, että kyllä ihmisoikeuksista saa ja pitää puhua, mutta ei Qatarissa. Ja hupsista, siellä se markkina-arvoltaan maailman suurin urheilutapahtuma satutaan pelaamaan.

Puhetta FIFA:n uudistumisesta kaikkien skandaalien jälkeen on riittänyt. Sepp Blatter on siirretty sivuun ja Gianni Infantino on johtanut organisaatiota jo vuodesta 2016. Qatarin kisojen aikana Infantinon toiminta ja kommentit eivät ole antaneet sellaista kuvaa, että FIFA olisi kokenut suurta muodonmuutosta ja päivitystä parempaan suuntaan.

Itse olen kisoja katsonut jonkun verran, mutta ymmärrän myös heitä, jotka ovat tehneet toisen ratkaisun. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvillä, onko kisojen voittaja Argentiina vai Ranska. Kisojen häviäjä puolestaan on selvillä. Suurimmat häviäjät löytyvät Nepalista ja muista maista, joista siirtotyöläiset ovat kotoisin. Myöskin jalkapallon ja FIFA:n uskottavuuden kannalta voidaan puhua suuresta tappiosta.