Olemme kuulleet nuorten henkisen pahoinvoinnin lisääntyneen viime vuosina, ja tämä näkyy mm. lasten ja nuorten psykiatrian palvelutarpeen lisääntymisenä. Jonot ovat kasvaneet ja ongelmat usein kroonistuneet, jolloin tarvitaan pitkäaikaista erikoissairaanhoitoa.
Kanta-Hämeen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa korostetaan mielenterveys- ja päihdetyön osalta ennaltaehkäisyä ja saatavuuden paranemista. Tämä tarkoittaa jatkossa ko. palveluiden painottumista yhä enenevässä määrin perustasolle. Riittävät resurssit ja moniammatillisuus ovat avainasemassa, kun ihmisten oireiden kirjo ja taustasyyt ovat tapauskohtaisia ja yksilöllisiä. Suunnitelmista löytyy jo systemaattisen menetelmäosaamisen lisäämistä perustasolle. Tälle on selkeä tarve. Samalla tulee taata henkilöstön riittävä koulutus ja jatkuva työnohjaus – pelkästään menetelmät eivät hoida, jos ei ymmärretä, mitä hoidetaan. Ilmiöt eivät noudata systemaattisuutta ja ongelmien keskiössä on aina yksilö. Ihminen.
Jotta voimme tulevaisuudessa vastata tavoitteisiin, tarvitsemme hyvinvointialueille riittävästi osaamista perustason palveluihin. Huolestuttavaa on se, että usein mietitään vain henkilöiden määrän lisäämistä ammattiryhmiä miettimättä, ja sitten päättäjät voivat tyytyväisenä todeta hoitaneensa hommansa. Tämä ei ole riittävää, kun puhutaan ihmisyyden moninaisista ongelmista. Hoitajien ja lääkärien rinnalle tarvitaan kattavasti myös muita ammattiryhmiä, kuten psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Esimerkiksi oppilashuoltoon on lisätty psykiatrista osaamista omaavia hoitajia, joista voi olla suuri hyöty koulujen arjessa. Samaan aikaan laajan mielenterveyden koulutuksen saaneen koulupsykologin työaika menee monesti pelkästään oppimisvaikeustutkimuksien parissa, jolloin hänelle ei jää aikaa paneutua koulutustaan vastaavaan yksilö- ja yhteisötyöskentelyyn kouluissa.
Asiantuntemus maksaa, mutta alkuvaiheessa ongelmiin tehokkaasti tarttuminen tuottaa parempia tuloksia ja hoitovastetta. Näin voimme välttyä useammin raskaampien palveluiden tarpeelta ja vakavan sairastumisen aiheuttamalta inhimilliseltä tuskalta. Vielä perustasolla oleviin vaikeuksiin (koulukiusaaminen, itsetunnon haasteet, somen raadollisuus, alkava päihteidenkäyttö…) puuttuminen varhaisessa vaiheessa saattaa ehkäistä vakavilta ongelmilta. Lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista puhuttaessa emme saa unohtaa perhettä. Pahoinvointi on usein lähtöisin kotoa, ja vanhemmat tarvitsevat tukea siinä missä oireilevat lapsetkin.
Moniammatillisesti työskennellessä haasteita on ratkomassa vankempi koulutuspohja, ja ihminen huomioidaan entistä paremmin kokonaisuutena. Jotta mielenterveys- ja päihdetyön tavoitteet ja suunnitelmat eivät jää vain hienoiksi sanoiksi hankesuunnitelmiin, on tärkeää, että päättäjät ymmärtävät haasteiden varhaiseen tunnistamiseen ja kokonaisvaltaiseen puuttumiseen tarvittavat resurssit. Niistä resursseista säästäminen voi käydä hyvin kalliiksi.
Viimeisimmät kommentit