image1

Laitan tänään 5.1.2015 Aamupostissa julkaistun kirjoitukseni myös tänne, niin näkyy niillekin, jotka eivät Aamupostia lue.

On tullut luettua juttu jos toinenkin koskien Riihimäen kaupungin liikuntapaikkamaksujen korotuksia. Asiaa yritetään kovasti kaunistella ja faktojakin vääristellä. Itsekin olen saanut nimeni näihin väärinymmärtäneiden teksteihin, joten kommentoin keskustelua osaltani. Nimimerkin takaa (AP 23.12) kirjoitelleen lukijan mukaan olin Pentti Auvisen kanssa valmistellut työryhmässä liikuntapaikkamaksut, ja sitten itse valtuustossa esittänyt niiden puolittamista, ja tämä kummastutti kirjoittajaa.

Säästövaatimus hallintokunnille tuli kaupunginhallitukselta, ja maksuperustetyöryhmässä perehdyttiin liikuntapaikkojen liikuntayksikölle kohdistuviin kustannuksiin. Työryhmä tai kukaan sen jäsenistä ei siis näitä säästöjä keksinyt eikä pyytänyt. Tuon 380 000€ vaatimuksen suhteen työryhmällä ei ollut muuta tekemistä kuin sen jakautumisen suhteen. Olin työryhmässä mukana, koska tiesin alusta alkaen kuinka vahingollisista asioista liikkumisen suhteen siellä tullaan keskustelemaan. Koska käytän liikuntapaikkoja itse, niin pystyin myös tuomaan käyttäjänäkökulmaa. Enpä uskonut, että joku yrittää tämän kääntää niin, että ikäänkuin olisin maksujen korotusta aktiivisesti ajanut.

Kaupungissa päätöksenteon ylintä valtaa käyttää kaupunginvaltuusto. Kulttuuri- ja vapaa-aikajaoston ja sivistyslautakunnan seulan läpi käytyään summa tuli alkuperäisessä muodossaan valtuustoon budjettikokoukseen 15.12.2014. Koska omasta mielestäni tuo summa on liian iso seurojen ja sitä kautta harrastajien ja heidän vanhempiensa kannettavaksi, esitin sen puolittamista. Uskon edelleen, että tämä olisi ollut pitkäjänteisempi päätös myös kaupungin talouden kannalta ja tämän kerroin myös puheessani kokouksessa.

Ymmärrän, että päätöksenteon kiemurat saattavat olla monimutkaisia sivustaseuraajalle, varsinkin kun imagostaan huolissaan olevat päättäjät oikovat mutkia suoriksi, ja seurauksena on muokattua totuutta. Fakta on kuitenkin se, että työryhmistä tai toimikunnista ei sormia napsauttamalla tehdä päättäviä elimiä. Niillä on yleensä valmisteleva tehtävä. Valtuusto olisi nytkin voinut sanoa viimeisen sanan liikuntapaikkamaksujen kohtuullistamisen suhteen, mutta täysien maksujen kannattajat voittivat 22-20. Tämä oli siis riihimäkeläisten tahto tällä kertaa, kun kuntalaisten valitsemat valtuutetut näin päättivät. Eli demokratia toteutui ja sitä on kunnioitettava. Tosin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, etteivät kaikki kokeneemmatkaan päättäjät ole olleet täysin selvillä siitä, miten valmistelu on edennyt. Siihen vaikutti varmasti osaltaan asian runsas palstatila ja yhteydenotot pitkin vuotta. Eivät edukseen.

Valtuutetut ja kansanedustajaehdokkaat Titta Andersson-Bohren ja Ismo Portin kertovat (AP 20.12), että taksat eivät näytä kohtuuttomilta. Eipä vanhempien tai yhdistysten siis tarvitse olla huolissaan kun näin lehden sivuilla kirjoitetaan. Ihmettelen tosin miten tuo summa kerääntyy ilman, että se karsii liikkujia nimenomaan sieltä pieni- ja normaalituloisestakin päästä. Eräs valtuutettu totesi nettikirjoituksessaan, että “sossun tilastoissa ei näkynyt syrjäytymispiikkiä”, vaikka maksut alkoivat syyskuussa. En tiennytkään, että syrjäytyminen on noin nopeasti iskevää laatua. Itsellä taitaa olla vielä aika paljon opittavaa kun näitä keskusteluja seuraa. Mutta edelleen, ei siis ilmeisesti tarvitse olla huolissaan, kun syyskuussa alkaneiden maksujen takia ei joulukuuhun mennessä ollut kukaan syrjäytynyt. Vai olikohan se vaan vitsi!? Itse en näin vakavalla asialla vitsailisi.

Liikuntaa voi toki harrastaa ilman yhdistyksiäkin, mutta jostain syystä tuhannet lapset liikkuvat nykyään nimenomaan yhdistysten parissa. Hyötyliikunta ja pihapelit ovat katoavaa luonnonvaraa, eikä liikunnan puute lupaa hyvää lapselle, eikä sitä myötä kaupungin taloudelle. Siinä mielessä Andersson-Bohrenin ja Portinin toivomus pitkänäköisen päätöksen rankaisematta jättämisestä on hyvin erikoista. Täysiä liikuntapaikkamaksuja äänestäneillä oli katse ainoastaan ja vain nyt alkaneen vuoden budjetissa.

Suurin osa yhdistyksistä toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Toki jonkinlaista uudelleenorganisointia voi olla mahdollista tehdä, ja siihen varmasti yhdistykset ovat henkisesti valmistautuneet. Vaikka sellaista vaikutelmaa jotkut yrittävätkin antaa, äänestyksessä ei ollut kyse maksuttomien paikkojen vaatimisesta. Vastakkain oli erilaiset summat, joista pienempi olisi antanut yhdistyksille paremmat toimintaedellytykset. Lopullinen 380 000€ ei kaiken lisäksi tule toteutumaan, sen uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa. Käyttöasteet putoaa, ja samalla lapset ovat jossain muualla kuin liikuntapaikoilla. Joku toivoi, että metsässä – itse veikkaan, että yhä enemmän pelikonsolien ääressä. Joku harrastusten ulkopuolelle jäävä saattaa keksiä jossain vaiheessa jotain vielä huomattavasti typerämpää, ja sitten alkaa kaupungin kuittirulla pyörimään. Toivottavasti näin ei käy!
Lopuksi vielä terveiset sille, joka täällä lehden palstalla pahoitti mielensä edellisjouluisesta juoksulenkistäni, jonka kehtasin tehdä vielä vesisateessa. Toivottavasti tämä joulu oli sinulle onnellisempi nyt, kun en pystynyt lenkkiä juoksemaan ja luntakin satoi. Mahdollisimman liikunnallista ja onnellista alkanutta vuotta kaikille!
Related Articles

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *